13. marraskuuta 2017

Perunarieskat



 Hellurei!
Tänään pukkaa leipäreseptiä pitkästä aikaa. Kun nyt olen välivuodella, olen siis aloittanut pitämään 4H-kokkikerhoa yläasteikäisille nuorille. Paluu menneeseen konsanaan, sillä yläasteaikoina pidimme kavereiden kanssa vaikka minkä näköisiä kerhoja koirakerhosta liikuntakerhoon. Muutama viikko sitten leivoimme valitsemieni ohjeiden mukaan gluteenittomia perunarieskoja sekä kuningatarpiirakkaa. Olen pyrkinyt jokaisella kerhokerralla tekemään jotain suolaista ja jotain makeaa, jolloin suolaisista on leivottu gluteenittomia, jotta minäkin pääsen maistamaan. Makeat herkut ollaan aina tehty vehnään, sillä sokerilakon alla en pystyisi syömään mtn herkkuja (hyvin on muuten pitänyt sokerilakko!). Kätevä suunnitelma vai mitä!? :D

Elikkäs siis pari viikkoa sitten teimme kerhossa perunarieskoja, joiden ohjeen otin pikkusiskoni leivontakirjasta, joka on Ulla Svenskin käsialaa: Suomen lasten leivontakirja. Rieskoja en ollut ennen kokeillut, joten päätin testata ohjetta, kun kerta se oikein gluteenitonkin oli. Lopputulos oli yllättävän hyvä! Rieskat onnistuivat tosi hyvin ja taikinaa oli miellyttävän helppo käsitellä, lapsetkin pyörittelevät rieskoja kuin vanhat tekijät. Kaiken lisäksi ne valmistuivat tosi nopeasti, kunnes oltiin saatu perunat keitettyä ja soseutettua. Tykästyin kyllä näihin, ja nuoret kokitkin kehuivat leipiä! :)

Alkuperäisessä ohjeessa takinassa ei ollut mtn nestettä (paitsi jos öljy lasketaan) ja tämä vähän ihmetytti minua. Tein taikinan kumminkin ohjeen mukaisesti, ja kas kummaa taikinasta tuli aika täydellistä koostumukseltaan; pehmeää, kuohkeaa, ei laisinkaan liian kovaa kuin oletin. Myöhemmin äitini sanoikin, että nimenomaan perunarieskoihin ei nestettä yleensä tule, jotenkin se itse peruna tekee taikinasta pehmeää aivan kuin jotain nestettä olisi lisätty. 
Jos teet rieskat ylijääneestä perunamuusista nestettä saattaa joutua lisäämään. Riippuen jääneen perunamuusin paksuudesta maitoa voi lisätä, jotta taikina ei olisi liian napakkaa. Hoksasin tämän kun jälkikäteen kokeilin rieskoja ylijääneestä perunamuusista. 
Hyvä vinkki on se, että kun työstät rieskoista ensin palloja, jonka jälkeen litistät ne ohuiksi pyöreiksi rieskoiksi, niin rieskojen reunat eivät halkeilisisi. Itselläni kävi näin ekassa satsissa, mutta toiseen lisäsin nestettä sen verran, että reunat eivät enää repeilleet rieskoja litistettäessä. Näistä tuli sitä paitsi pehmeämpiä. Jos siis käytätte rieskoissa valmista perunamuusia (meillä joukkoon lisätään maitoa ja nokare voita), voitte muusin paksuudesta riippuen lisätä hieman nestettä, jotta rieskoista tulee pehmeämpiä.

Laitan tähän blogiin alkuperäisen reseptin, joka siis on tehty perunasoseeseen ilman mtn nestettä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ohjetta myös ylijääneestä perunamuusista, mtn suuria probleemia ei voi sattua, sillä nämä on sen verran yksinkertaisia, eivätkä hätkähdä, vaikka taikina olisikin hieman liian jämäkkää! :) Perunamuusia tahtoo kumminkin aika useasti jäädä yli kattilaan lojumaan. Sekä muusista, että perunasoseesta tehdyt rieskat kyllä toimii! Niin helppoja ja nopeita valmistaa ilman mitään kohotuksia tai hiivan turpoamista. Ihania voin ja maidon kanssa ja tottakai nämä ovat parhaimmillaan tuoreina.


Mukavaa viikon alkua!



noin 20 kpl (halkaisija 8 cm)

12 dl perunasosetta/muusia
2 rkl öljyä
2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
8 dl gluteenitonta jauhoseosta

Keitä perunat ja soseuta (voit myös käyttää valmista perunamuusia, tällöin lisää tarvittaessa nestettä muusin paksuudesta riippuen). Lisää öljy. Sekoita suola ja leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhoseos muutamassa erässä. Vaivaa taikina tasaiseksi. Pyörittele taikinasta palloja, jauhoja apuna käyttäen. Litistä pallot ohuiksi pyöreiksi rieskoiksi. Aseta rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Pistele rieskat haarukalla ja paista 300 asteessa noin 10 minuuttia (tai 250 asteessa 15 min), kunnes rieskat saavat laikuittain väriä.










4. marraskuuta 2017

Daim-kakku


Moikka!
Blogin ulkoasu alkaa muovautua pikkuhiljaa. Olette varmaan huomanneet niin isoja kuin pieniäkin muutoksia, osa jutuista on yhä keskeneräisiä ja muokkailen niitä aina kun aikaa järjestyy. Haluan blogista mahdollisimman simppelin ja selkeän, ja lisäksi haluan tuunailla itse vähän erilaisia toimintoja tänne, kuten esim. sivupalkkiin linkkilaatikoita. Sittenpähän näette kun homma alkaa edetä.

Pari viikkoa sitten tein ihan ekan kerran itse daim-kakkua. Kun järjestin pienempänä synttärikutsuja me ostettiin monesti sellainen valmis pakaste daim-kakku. Lähinnä siksi, että se oli gluteeniton vaihtoehto ja meillä kotona ei silloin vielä hirveästi ollut innokkaita leipureita. Siihen kakkuun ei kyllä ikinä kyllästy, se on niin hyvää. Nykyään pääsen maistamaan daim-kakkua aina kun käydään ikean reissulla. Tulikin mieleen, että daim-kakun lisäksi me ostettiin useasti marenkikakkua pakasteesta. Sitä sain nokkani eteen niin monesti, että mulla tuli myöhemmin ihan ällötys olo, kun edes näin jossakin sitä kakkua. :D Nyt olisi mielenkiintoista päästä maistamaan sitä, sille viime kerrasta on hirvittävän pitkä aika. Varmaan ala-asteella olen sitä viimeksi maistanut.

Mutta nyt siis Daim-kakku reseptiin. Pohjan ohjeen löysin netistä, mutta tuunailin sitä vähän oman makuni mukaan. Pohja onnistui oikein hyvin! Se kohosi mallikkaasti ja mehevyyttä riitti. Kostutus on tässä kakussa tärkeää, sillä paljaaltaan mantelipohja olisi liian kovaa, joka vaikeuttaisi myös leikkaamista. Kostuttaminen käy reippaasti pullasudin tai perinteisen lusikan avulla.
Kakun väleihin saa maunsa mukaan ripotella daim-rouhetta; osa tykkää enemmästä määrästä ja toiset vähemmästä. Minun kakkuun ainakin tuli riittävän paksusti daim-rouhetta, se se vasta on herkkua.

Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen tähän kakkuun kokonaisuutena. Kaikki osaset toimivat hyvin keskenään. Ja tottakai maistuhan tämä nyt paremmalta kuin kaupan pakaste daim-kakku. ;) Tämän herkun kyllä kruunasi tuo pinnalla oleva suklaakuorrutus! Olin ensiksi tekemässä ganachen tapaista kuorrutusta, mutta sitten päätin jättää kerman kokonaan pois. En tiedä miten tämä yleensä tehdään; kermalla vai ilman, mutta hyvä oli näinkin pelkällä suklaalla.
Tästä kakusta ei kauaa iloa riittänyt, sillä meillä oli tosi nälkäistä porukkaa ja lisäksi vein myös siskolleni kaupunkiin ison viipaleen kakkua maistettavaksi. :)
Hyvin upposi sanotaanko näin! Tätä teen kyllä uudestaan.

Halloweenin viimeisiä juhlintapäiviä vietetään par`aikaa. Meillä ei tänä vuonna mitenkään erityisesti juhlittu tapahtumaa, mutta esimerkiksi kerhossa tehtiin sormikeksejä, muumioleipäsiä sekä aavemuffinsseja. Oli kiva väsäillä jotain vähän erilaista ja onhan se nyt aika harvinaista, kun halloweenia vietetään kumminkin vain kerran vuodessa. Tulee aina semmoinen halu tehdä edes jotakin teemaan sopivaa.
Eilen keräännyttiin kahden ystäväni kanssa iltaa istumaan. Itselläni oli halloween aiheinen maski kasvoissa ja leivoin naposteltavaksi suklaapoppareita sekä jäädytettyä suklaajuustokakkua (juustokakun ohjeen pystyt bongaamaan blogista! Kakku on tosi nopea ja helppo tehdä ja sitä voi myös tuunailla maunsa mukaan. Ohje löytyy täältä!). Noh sen maskin kanssa tuli kylläkin vähän kiire, mutta ihan hyvä lopputulos kumminkin oli. Oli tosi mukava ilta, ja oli huippua nähdä kamuja pitkästä aikaa. Syötiin herkkuja, katsottiin sohvaperunoita (ihan loistava ohjelma, ekaa kertaa katsoin ja katson kyllä uudestaan), naurettiin omille ja toisten jutuille, maisteltiin uutta mustikka-jaffaa ja fiilisteltiin joulua.

Tänään olis vuorossa Tuntematon sotilas leffateatterissa yhden ystäväni kanssa. Odotukset on korkealla ja uskon, että hieno leffa on kyseessä. Tätä onkin jo odotettu!

Mukavaa lauantaita kaikille!




Mantelipohja:
4 munaa
3 dl ruokokidesokeria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
2,5 dl mantelirouhetta
 + kostutukseen maitoa

Vaniljakreemi:
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 dl maizena maissitärkkelystä
1 rkl voita
4 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
145g maitosuklaata (Panda)
145g valkosuklaata (Panda)

Lisäksi:
2 kpl daim-suklaapatukoita karkeasti rouhittuina

Valmista mantelipohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet sekä mantelirouhe keskenään. Sekoita kuiva-aineseos muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24cm) pohja sekä reunat leivinpaperilla (TAI voit myös voidella ja jauhottaa vuoan). Kaada taikina vuokaan ja paista pohjaa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Valmista vaniljakreemi. Mittaa kattilaan kaikki ainekset, lukuun ottamatta voita ja vaniljasokeria. Sekoita. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Kun seos paksuuntuu ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon voi sekä vaniljasokeri. Anna kreemin jäähtyä. Leikkaa jäähtynyt mantelikakkupohja kolmeen osaan. Aseta ensimmäinen pohjalevy tarjoiluvadille ja kostuta se maidolla. Levitä päälle noin puolet vaniljakreemistä. Ripottele vaniljakreemin päälle daim-rouhetta. Toista tämä. Aseta viimeinen pohjalevy päällimmäiseksi (kakun kanneksi) ja kostuta se maidolla. Sulata paloiteltu maitosuklaa mikrossa. Sulata valkosuklaa erillisessä astiassa. Kun suklaat ovat hieman jäähtyneet, yhdistä maitosuklaasulaan 2/3 valkosuklaasta. Sekoita. Levitä suklaaseos kakun päälle sekä osittain reunoille. Käytä loppu valkosuklaasula marmorointiin. Kaada valkosuklaa pieneen pussiin ja leikkaa yhteen kulmaan pieni reikä. Pursota suklaasta ohuita viivoja samansuuntaisesti suklaakuorrutteen pinnalle. Tämän jälkeen vedä hammastikulla vaakasuorasti suklaaviivoihin nähden, edestakaisia liikkeitä. Pintaan muodostuu marmorikuvio. Koristele kakku daim-rouheella. Anna kakun kovettua kylmässä.








23. lokakuuta 2017

Välähtelevä inspiraatio



Moikka!
Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä tulee johonkin asiaan kunnon inspiraatio!? Sellainen, joka roihahtaa kerta heitolla, eikä vain yksi asia innosta vaan asioita tulee lisää ja lisää. Mulla käy monesti näin kun jään selailemaan pitemmän aikaa omaa blogiani ja muiden blogeja. Tänään se taas tuli... mahdoton inspis, semmonen tunne, että tämä juttu on toteutettava ja heti. :D Tosi monesti inspis minulla iskee oman blogini ulkoasua ajatellen. Varsinkin, kun ei ole pitkään aikaan muokkaillut "sivupalkkeja", värejä tai uudistanut banneria. Ja myös varsinkin silloin, kun huomaa, että muut suosikkibloggarit ovat uudistaneet bloginsa ilmettä, jotkut aivan pienillä yksityiskohdilla, toiset täysin uudella bannerilla. 





Nyt oli pakko tarttua inspiksestä kiinni. Se on sen verran monta kertaa jo tullut ja aina kuitenkin huhuilee tuolla takaraivossa. Olen tosi innoissani! Bannerin uudistaminen ja muutenkin blogin ulkoasun muokkaaminen ovat nyt ajankohtaisia juttuja, kun edellisestä kerrasta on jo pitkä aika. Joka kerta, kun olen uuden bannerin suunnitellut ja lisännyt blogiin, olen ollut aina yhtä innoissani ja ylpeä tuotoksestani. Mutta joka kerta se innostus on alkanut hiljalleen hiipua. Alkaa tuntua, että on jo katsellut tuota tarpeeksi kauan ja rupeaa löytää siitä virheitä. Sitä alkaa miettimään, että mikä olisi paremman näköinen banneri.






Mielestäni banneria ei pitäisi kuitenkaan vaihtaa liian tiheästi. Se on ikään kuin blogin tärkein silmätikku, sillä ihmiset tunnistavat siitä heti blogisi. Itse vaihdoin banneria turhan tiheään tahtiin, kun blogini perustin. Silloin olin kylläkin vielä epävarma millainen blogini tulisi olemaan niin sisällöltä kuin ulkoasultaan. Nyt minulla on ns. selvät sävelet, ja haluaisin ikään kuin päivittää blogini ilmettä. Se tarve tulee väkisinkin aina, jossakin vaiheessa. Blogista tehdään koko ajan jokaisen bannerin myötä oman näköisempää. Tuo vois olla aika hyvä kuvaus. Monet bloggarit nimenomaan päivittävät esim banneria, mutta ei liian radikaalisti. Usein säilytetään ainakin joitain tiettyjä piirteitä vanhasta ulkoasusta, toisinaan blogin ilme voi kyllä mennä ihan uusiksi. Se on se kuuluisa inspiraatio, joka nämä saa aikaan. 






Nyt syvällisemmät ja analysoivat tekstit sikseen ja ilmoitan virallisesti, että aion uudistaa blogini ulkoasua. En osaa sanoa milloin työn tulos tänne päivittyy koko komeudessaan (;D), mutta nyt kun minulla on aikaa jokseenkin enemmän työstän projektia koko ajan vähitellen. :) Saattaahan toki olla, että projekti eteneekin nopeasti, jos innostus iskee! Minulla ei yleensä ole kauaa mennyt, mutta toki haluan tehdä bannerin huolella. Luulen, että ette joudu kauaa odottamaan nimittäin tällaisiin "töihin" intoa minulta kyllä löytyy!

Mitäs sanotte suunnitelmistani? :)
Ohessa muutamia, toivottavasti inspiraatiota herättäviä, valokuvia!




17. lokakuuta 2017

Hulinaa ja hälinää



Hellou pitkästä aikaa!
On ollut kyllä melkoista vilskettä viime viikot, niin vauhdikasta, että blogi on melkeinpä unohtunut. En ole vähään aikaan saanut säännöllisesti päiviteltyä tänne, vaikka kuinka haluaisinkin. Aina on tullut jokin tärkeämpi homma tai aikaa ei ole vain jäänyt kirjoittamista ja kuvien muokkailua varten. Kyllä tämä tästä, toivottavasti olette kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. 

Viime viikon olin päiväkodilla sijaistyössä, ja joka aamu piti herätä kuudelta, jotta ehti seitsemäksi pyörällä töihin. Oli se aika kaameaa niin aikaisin herätä, uskokaa tai älkää. Noh sitten vuorossa oli siikamarkkinat, joita olenkin viime viikot suunnitellut. Markkinat olivat siis viime viikonloppuna. Aloitin leipomisen heti kun töistä perjantaina pääsin, ja ikävä kyllä siinä meni taas tosi myöhään, lähemmäs klo yhtätoista... ja siis sitten piti vielä pakata kaikki herkut, elikkä päästiin nukkumaan vasta puoli kahdelta. Nuo markkinat ovat kyllä aina melkoinen työmaa, mutta joka vuosi niistä on selvitty. Tämä oli jo viides vuosi myyjänä markkinoilla!

Keittiössä oli perjantaina aikamoinen tohina päällä, sillä pikkusiskoni leipoi myös markkinoille. Hän oli viime vuonnakin myymässä omalla myyntipöydällä ja teki samanlailla tänäkin vuonna. Lisäksi meillä oli kotosalla loput sisarukset, ja ystäväni tuli meille yökylään perinteiseen tapaan. Tupa oli siis melko täynnä. :D Onneksi meillä on kuitenkin paljon tilaa ja monta uunia, jotka olivat kaikki ahkerassa käytössä. Toisessa uunissa paistuivat pitkään kypsyvät saaristolaisleivät ja toisessa  korvapuustit sekä tähtipullat. 

Kompastuskiviltä ei vältytty tänä vuonna ja olen varma, että perjantailla oli jotain tekemistä asian kannsa. Oli nimittäin perjantai 13. päivä. Nekkuseos ei jähmettynyt, vaan jäi pehmeäksi toffeemaiseksi massaksi, yön jähmettymisen jälkeenkin. Niitä ei sitten kehdannut tietenkään laittaa myyntiin. Harmitti kyllä aika paljon, sillää nekut on ollu tosi tosi suosittuja joka vuosi ja tietenkään en ois halunnu, että hyviä raaka-aineita menee hukkaan. 
Lauantai-iltana ekan myyntipäivän jälkeen halusin kokeille jos voisin pelastaa nekkumassan vielä jotenkin, jotta sen saisi myyntiin. Kaavin massan paperitötteröistä ja nostelin sen pursotinpussiin. Meillä sattui olemaan kaapissa pieniä makeispaperivuokia, joten pursotin massan niihin ja karkeista tuli tahmeita toffeita. Ei ollut ollenkaan huono idea, sillä toffeet myivät yllättävän hyvin sunnuntaipäivänä. Markkinavieraat halusivat pikkumakeisia suupaloiksi, ja moni otti useamman kuin yhden setin toffeekarkkeja. 

Kaiken kaikkiaan tein lauantaille myytäväksi puolukkaleipää, gluteenittomia mokkapaloja (käytin blogin vakkari reseptiäni, ohje siis jo blogissa!), korvapuusteja, puolukkakierrepullia ja kahdenlaisia tähtipullia. Sunnuntaina minulla oli myynnissä saaristolaisleipää, puolukka-ruispiirakkaa, suklaakeksejä, toffeita, mokkapaloja ja muutamia edellispäivän pullia. Siskoni olivat leiponeet mm. saaristolaisleivät, ja suklaakeksit olivat pikkusiskoni edellispäivän myyntituotteita. Kaikki muut olivat siis vehnään tehtyjä paitsi mokkapalat, sillä halusin gluteenittomankin vaihtoehdon myyntiin. Ekana päivänä myinkin kaikki mokkapalat loppuun. :)

Ainiin. minähän olen ehtinyt tässä "blogitauon" aikana täyttää yhdeksäntoista vuotta! Pidin kaverisynttärit ja leivoin kakun ja pientä suolaista. Sain ihania lahjoja ja oli supermukavaa nähdä rakkaita kavereita. Juhlintaa oli tuplapäivinä sillä kutsuin loput kaverit seuraavana päivänä kakkukaffeille. Lisäksi käväistiin kahden kamun kanssa Rokualla mökkeilemässä reilu viikko sitten. Laatuaikaa sanoisinko; hyvää ruokaa, huikeat puitteet ja parasta seuraa! 

Nähdään pian ja kivaa viikkoa kaikille! 



























21. syyskuuta 2017

Seikkailu Maltalla



Moikka!
Vihdoinkin päästään reissukuvien pariin! Ystäväni ja minun Maltan seikkailusta on jo kuukauden päivät kulunu, näin se aika vaan rientää... Syyskuu hurottaa jo pitkällä ja ollaan edetty jo lähemmäs lokakuuta kuin elokuuta. Yöllä mittari on laskenut jo hyvin lähelle nollaa ja enään ei tarkene lähteä ulos hakemaan omenia tai marjoja takapihalta pelkällä t-paidalla. Hrrr kyllä se syksy on jo täällä ja talvi sen kun lähestyy.

Lupasin kertoa siis yhdessä postauksessa kuulumiset Maltan reissulta, josta jotain mainitsinkin jo pari postausta sitten.Oltiin siis viikko Välimeren lämmössä hyvän ystäväni kanssa. Lämpöasteita oli joka päivä 30-34 astetta. Kuuma siis kyllä oli! Pitkistä mustista housuista ei tarvinnut haaveillakaan, kun ilma oli koko ajan niin lämmin. Siispä hameet, mekot ja shortsit olivat aika täydellinen vaatevalinta reissun päälle.
Minä en ole mikään himo auringon palvoja toisin kuin matkakaverini. Sovittiin, että järkätään molemmille mieluista ohjelmaa; muunmuassa rannalla löhöilyä ja jäätelökiskojen etsimistä. Pakko myöntää, että olihan se kumminkin aika mukavaa vain löhöillä aurinkotuolilla ja pulahtaa välillä altaassa. Minä pysyttelin aika visusti varjon alla, sillä ihoni on niin palavaa sorttia... noh kyllä silti sain aika kivat rusketusraidat selkään, ja käsivarsiin. Pääasia oli, että pidin kasvot suojassa auringolta. Oli niin huippua, kun pelkästään korkean lämpötilan vuoksi alkoi kattoterassilla heti nukuttamaan, eikä kirjan lukemisestakaan tullut oikein mitään. :D Tainnuttava ilma vissiin.




Hotellimme kattoterassi altaineen.


Meidän hotelli oli siis Sunflower nimeltään ja se sijaitsi Bugibbassa. Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja auttavaista. Joka ilta kun mentiin iltabuffettiin (alhaalla kuva ) syömään kokit kertoivat tarkasti mitkä ruoka-aineet olivat gluteenittomia ja mitkä eivät. Ei jäänyt kyllä epäselväksi, sen verran hyvää palvelua oli joka aamu ja ilta! Lisäksi minulle oli varattu omaa vaaleaa leipää, jota sain pari kolme siivua pyydettäessä. Yhtenä iltana kun muille hotellin asiakkaille oli buffetissa tarjolla pastaa, kokki teki minulle erikseen oman pasta-annoksen. Oli se kyllä maukasta! :)




Ulkona syömisestä sen verran, että tosi harvassa ruokapaikassa meidän lähikaupungissamme oli tarjolla gluteenittomia vaihtoehtoja. Useana kertana tyydyin salaattiin, mutta nekin olivat erittäin hyviä (yhdestä kuva alhaalla). Pääkaupungissa oli sitten eri meininki. Sieltä oikeastaan saatiinkin etsiä edullista ruokapaikkaa kissan ja koiran kanssa, sillä monet olivat aika hintavia paikkoja. Gluteenitonta kyllä löytyi. Lopulta päädyttiin ravintolaan, josta sai leipäannoksia sekä pasta-annoksia keliaakikoille soveltuvina. Tilasin spagetti bolognese annoksen, sillä tuolloin glut. leivät olivat juuri loppuneet. Oli hyvää jälleen kerran (kuva alhaalla)!

Jos haluatte ruokapaikkojen tarkempia nimiä niin kysäiskää ihmeessä kommenttiboksissa!




Reissun kohokohtia olivat varmaan Välimeressä pulahtaminen ja ihanien gelato-jätskien maisteleminen! Syötiin aivan järkyttävän paljon eri jätskejä eri gelaterioissa. :'D Niissähän gluteenittomuutta ei voida taata, sillä kaikki jätskimaut valmistetaan samoissa tiloissa. Itse otin pienen riskin samaan tapaan kuin Italiassa, mutta eipä tullut nytkään maha kipeäksi missään vaiheessa! Lempparijätskimauiksi jäi banaani, kookos sekä marja-jogurtti, nam!

Seikkailumme loppumetreillä käväistiin myös suklaatehtaan myymälässä pääkaupungissa kiertelyn lisäksi, josta ostin kotiinviemisiksi kahta erilaista suklaata. Sielläkin väki oli hyvin ystävällistä, kun he auttoivat minua valitsemaan keliaakikolle soveltuvat suklaapussukat. Aij että ne maistuivat niin hyviltä!








Voin lämpimästi suositella Maltaa eritoten rantalomakohteena, mutta myös kaupungeista pitäville nähtävää löytyy! Ainoastaan pääkaupunki Valletta oli oikea turistirysä, mutta esimerkiksi meidän lähimmässä cityssämme Bugibbassa oli huomattavasti rauhallisempaa. Minua kun ei ihmisvilinä oikein puhuttele. :D
Malta on kyllä kaunis lomakohde ja nähtävää olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.




Vierailimme myös arkeologisessa museossa pääkaupunki Vallettassa.




Ohessa kuvia reissustamme, lisään myöhemmin loput kuvat, sillä muistikortti ei suostunut avaamaan loppuja kuvia ollenkaan kun yritin viimeksi. Toivottavasti kortti ei ole tyhjentynyt vahingossa, se muka väitti, että kortilla ei ole yhtään kuvaa. Pidetään peukkuja!!
Nämä kuvat ovat siis reissun alkupäiviltä.


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!